Työelämän muutos mullistaa alueellistamisen


Vieraskynäkirjoitus Helsingin Sanomissa 16.12.2018 yhdessä Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reinan kanssa

Ingressi: Työstä on tulossa paikasta riippumatonta, mikä avaa uusia mahdollisuuksia myös valtion työntekijöille.


Kysymys valtion toimintojen alueellisesta sijoittumisesta on herättänyt tunteita vuosikymmenten ajan. Erityisesti 1970-luku oli hajasijoittamisen kulta-aikaa. Silloin tavoitteet kytkeytyivät korostetusti aluepolitiikkaan ja kattoivat myös valtionyhtiöt ja yliopistolaitoksen.

Nykymuotoinen alueellistaminen virallistettiin 2000-luvun alussa. Siinä ajatuksena on ollut samanaikaisesti turvata valtion tehtävien tuloksellinen hoitaminen ja työvoiman saatavuus sekä edistää tasapainoista alueellista kehitystä.

Valtion virastotehtävät ovat olleet alueellistamispolitiikan ja -lainsäädännön piirissä erityisesti silloin, kun niitä organisoidaan uudelleen tai laajennetaan. Alueellistamispäätöksiä - joista on hyviä ja huonoja kokemuksia - on tehty tuhansien henkilötyövuosien edestä, ja ne ovat painottuneet 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle.

Viime aikoina on ollut selvästi hiljaisempaa. Tämä johtuu osin siitä, että helpoimmat virastojen alueellistamismahdollisuudet on jo käytetty. Myös valtion henkilöstön eläköitymisaalto - joka oli osasyy siihen, että alueellistettuihin yksiköihin voitiin tehdä uusia rekrytointeja - on pitkälti ohitettu. Alueellistamiseen ei ole valtionhallinnossa ollut sellaista tahtoa kuin 2000-luvun alussa, vaikka silloin luotu lainsäädäntö on yhä voimassa.

Alueellistamisen piiriin kuuluva valtion henkilöstömäärä on myös supistunut muun muassa yliopistouudistuksen ja yhtiöittämisten seurauksena. Viime vuoden lopussa valtiolla työskenteli 72 000 ihmistä, 50 000 vähemmän kuin vuonna 2006.

Samaan aikaan elämme keskellä historiallisen nopeaa toimintaympäristön muutosta ja työn murrosta. Se on jo avannut valtion toimintojen ja henkilöstön sijoittumiselle aivan uusia mahdollisuuksia. Työtä koskevat ajattelu- ja toimintatavat uusiutuvat, ja työvälineet sekä niiden käyttö ovat mullistuneet digitalisaation ansiosta. Myös alueellistamista koskevaa politiikkaa, periaatteita ja lainsäädäntöä on siis tarpeen uudistaa - käsitteitä myöten.

Siirrymme työn muutoksessa kohti vaihetta, jossa työ ei ole paikasta riippuvaista ja jossa tätä mahdollisuutta hyödynnetään täysimääräisesti. Tavoitteena tulee yhä olla se, että valtion tehtäviin saadaan osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöä. 

Toisaalta on kyettävä turvaamaan valtion läsnäolo sekä vahvistamaan elinvoiman ja hyvinvoinnin edellytyksiä eri puolilla Suomea. On myös nähtävä valtion tehtävien erilaisuus. Noin puolet valtion henkilöstöstä työskentelee turvallisuustehtävissä, kuten Puolustusvoimien ja poliisin palveluksessa, mihin jo sinänsä tulisi kuulua vahva alueellinen näkyvyys ja läsnäolo.

Nykymuotoisessa alueellistamisessa tarkastellaan lähinnä valtion yksittäisten virastojen ja muiden toimintayksiköiden tai niiden osien sijoittumista. Jatkossa kannattaa keskittyä erityisesti työn siirtämiseen ja monipaikkaisen työskentelyn lisäämiseen. Tämä koskee laajasti valtion asiantuntijatehtäviä, joilla on usein suuri merkitys alueellisten osaamiskeskittymien muotoutumisessa.

Ei pitäisi olla itsestäänselvyys, että esimerkiksi Itä-Suomen tai Lapin yliopistosta valmistuvan juristin täytyy käytännössä muuttaa pääkaupunkiseudulle voidakseen työskennellä valtion keskushallinnon tehtävissä. Etätyö on valtiollakin ilahduttavasti lisääntynyt. Mutta jo termi itsessään kuvaa vanhaa ajattelua siitä, että töitä tehdään etänä jostakin sen sijaan, että toimittaisiin paikkariippumattomasti ja yhdenvertaisesti. Paikkariippumattomuuden seurauksena uutta otetta tarvitaan myös johtamisessa ja työyhteisöjen muotoutumisessa. 

Digitalisaatio ei kokonaan poista fyysisen asiointipalvelun tarvetta, mutta asiakkaalle ei liene olennaista, kuka sen toteuttaa. Etenkin asiakaspalveluissa tarvitsemme valtion, kuntien ja muiden verorahoitteisten toimijoiden sekä myös yksityisen sektorin kesken ennakkoluulottomien yhteispalvelumallien käyttöönottoa. Mahdollisuus noutaa passi R-kioskista on tästä yksi esimerkki.

Viime kädessä valtion toimintojen sijoittumisessa on kyse myös poliittisista valinnoista ja kyvystä toteuttaa niitä muuttuvissa olosuhteissa. Seuraava hallitus on tässäkin paljon vartijana.