Poikkeusoloissa emme saa kadottaa lapsia avun ulottumattomiin

1.4.2020

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen korostuu poikkeusolojen aikana. Monissa kodeissa turvattomuus, pelko ja epävarmuus ovat päivittäistä arkea - lapsen ja nuoren on kannettava vastuuta vanhemmistaan, sisaruksistaan ja kodin arjesta, vaikka lapsuutta tulisi saada elää ilman huolta läheisten jaksamisesta. Liian moni joutuu astumaan aikuisen saappaisiin liian varhain.

Poikkeusolot saattavat vaikeuttaa perheiden tilannetta entisestään: kärjistää päihteidenkäyttöä, mielenterveysongelmia ja perheväkivaltaa sekä viedä pohjan myös toimeentulolta. Lastensuojelun tarve tulee kriisin pitkittyessä todennäköisesti kasvamaan.

Koronaepidemian vuoksi koulut ovat siirtyneet etäopetukseen ja varhaiskasvatukseen osallistumista suositellaan vain välttämättömimmässä tarpeessa. Arjesta on toistaiseksi pyyhkiytynyt pois monta turvaa ja suojaa ylläpitävää rakennetta. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi monelta lapselta päivän ainoa lämmin ateria jää syömättä eikä kodista voi paeta enää harrastusten pariin. Sinne, missä jokainen lapsi saa hetken kokea olevansa vailla huolia.

Juuri nyt on äärimmäisen tärkeää ohjata oikea-aikaista tukea sellaisille perheille, jossa apua eniten tarvitaan. Perheille, joissa voimavaroja lapsen kasvun ja oppimisen tukemiseen, tarpeisiin vastaamiseen ja avun hakemiseen ei ole. Tähän meidän on päättäjinä kiinnitettävä erityistä huomiota.

Poikkeusolot ovat nostaneet esiin ihmisten auttamisen halun. Paitsi kauppakassin vientiin riskiryhmille tahdon kannustaa jokaista mahdollisuuksiensa mukaan tarjoamaan apua ja tukea myös lapsiperheille. Ongelmat eivät usein näy ulospäin ja siksi pienikin syntynyt huoli tai aavistus voi olla korvaamattoman tärkeä.

Kun päivittäiset tapaamiset tapahtuvat kriisin aikana verkossa, ammattilaistenkin keinot puuttua lasten arkeen ovat tavallista rajatummat. Siksi yhteinen vastuumme korostuu tavallista enemmän. Huolen kasvaessa on jokaisen velvollisuus ottaa yhteyttä viranomaisiin, sosiaalihuoltoon ja lastensuojeluun.

Muistetaan siis kysyä kuulumisia ja tarjota tukeamme kaikenikäisille, huolimatta siitä, onko avuntarve iso tai pieni.